Valtion tapaturmamaksun maksuperusteet vuodelle 2023 on vahvistettu

Lakisääteinen tapaturmavakuutus perustuu vuonna 2016 voimaan tulleeseen työtapaturma- ja ammattitautilakiin, jonka mukaan työntekijällä on oikeus saada korvausta työssä sattuneesta tapaturmasta tai työssä aiheutuneesta ammattitaudista. Valtio on tästä vakuuttamisvelvollisuudesta vapaa, mutta valtion työntekijät ovat oikeutettuja lain mukaisiin korvauksiin. Nämä korvaukset maksaa Valtiokonttori.

Laki Valtiokonttorista (305/1991) 2a § määrää, että nämä Valtiokonttorin tuottamat vahingonkorvaussuoritteet ovat virastoille maksullisia. Se, missä suhteessa nämä maksut peritään virastoilta, on määrätty Valtion tapaturmamaksun maksuperusteissa (VK/85392/00.00.01.06.00/2022).

Lain mukaan maksujen kokonaismäärän tulee kattaa valtiolle aiheutuneet kustannukset, mutta vuosittaisen maksun ei tarvitse vastata yksittäisenä vuonna maksettuja korvauksia. Maksujen määräämisessä noudatetaan aiheuttamisperiaatetta ja kohtuusperiaatetta. Näiden mukaan maksujen tulisi kohdistua pääosin sille virastolle, jonka toiminnasta korvausmeno syntyi, mutta kuitenkin kohtuuden rajoissa.

Kulut jaetaan virastojen kesken

Virastojen maksut lasketaan kirjanpitoyksikkötasolla. Maksuperusteissa määritellään tapa ja kaavat, jolla tapaturmista ja niiden hoidosta aiheutuneet kulut jaetaan virastojen kesken. Valtion virastojen lisäksi tapaturmamaksuja peritään myös kolmelta liikelaitokselta: Metsähallitukselta, Puolustuskiinteistöiltä ja Senaatti-kiinteistöiltä.

Tapaturmamaksu koostuu riskimaksuosasta, hoitokuluosasta ja saldokertymän hyvitysosasta. Kirjanpitoyksikön korvausmeno vaikuttaa riskimaksuosaan. Hoitokulukertoimen määrittelevät tapaturmien hoidosta aiheutuneet kustannukset. Saldokertymän hyvitysosalla tasataan aikaisempina vuosina saatujen maksujen ja toteutuneiden korvausten eroa.

Toimialat neljässä riskiluokassa

Jokainen virasto kuuluu johonkin toimialaan, ja nämä toimialat on jaettu neljään eri riskiluokkaan sen mukaisesti, kuinka riskialtista työtä sillä toimialalla tehdään, tai tarkemmin, kuinka suuri korvausmeno on yhteensä aiheutunut sen riskiluokan virastoissa. Näille neljälle riskiluokalle lasketaan oma riskiluokan maksupromille. Virastojen riskiluokkajakoa tarkistetaan vuosittain.

Viraston riskimaksun laskenta on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi. Ajatuksena on, että viraston korvausmeno peritään kyseiseltä virastolta kohtuuden rajoissa. Tätä varten maksujen laskennassa käytetään kullekin virastolle omavastuukerrointa, joka kertoo sen, kuinka paljon viraston oma korvausmeno vaikuttaa maksuun, ja kuinka suuri osa tulee suuremman riskiluokan korvausmenon perusteella. Omavastuukertoimeen vaikuttaa viraston suuruus, eli maksettujen palkkojen määrä: mitä suurempi virasto, sitä suurempi omavastuukerroin. Omavastuukerroin on vähintään 30 %, ja korkeintaan 90 %. Jos viraston omavastuukerroin on esimerkiksi 40 %, perustuu maksusta 40 % viraston omaan korvausmenoon, ja 60 % riskiluokan korvausmenoon. Tällä vaimennetaan esimerkiksi yksittäisten suurten vahinkojen vaikutusta maksuun.

Vaimennus- ja hyvityskertoimia

Jotta suuret korvausmenon vaihtelut eivät heilauttaisi vuotuisia maksuja paljoa, käytetään laskennassa myös vaimennuskerrointa, jonka arvo on 30 %. Vaimennuskerroin saa aikaan sen, että maksu voi muuttua edellisen vuoden maksusta suuntaan tai toiseen korkeintaan 30 %.

Koska tarkoitus olisi periä virastoilta mahdollisimman tarkkaan toteutunut korvausmeno, on maksun laskennassa mukana myös saldojärjestelmän hyvityskerroin. Tällä saldojärjestelmällä seurataan, kuinka paljon korvauksia virastoilta on pitkällä aikavälillä tullut, ja kuinka paljon maksutuloa virastoilta on saatu. Saldo tasataan vuosittain: jos tapaturmamaksut ylittävät Valtiokonttorin maksamien korvausten määrän, niin saldohyvityskertoimen avulla hyvitetään virastolle osa vanhoista maksuista. Jos taas maksuja on saatu vähemmän, niin saldohyvityskertoimen avulla peritään lisää maksua, jotta saataisiin tarpeellinen maksutulo.

Laskennan perusteena paljon tietoa

Yksittäisen vuoden maksut eivät voi koskaan vastata todellista tarvittavaa tai laskennallista maksua, sillä maksupromillejen laskennassa käytetään aiempien vuosien korvausten ja palkkojen toteutumia. Tavallisesti kerättävää tapaturmamaksua ennakoidaan korottamalla laskentavuotta edeltävän vuoden palkkasummaa kuluttajahintaindeksin arvioilla. Vallitsevasta inflaatiotilanteesta johtuen kuluttajahintaindeksi ei kuitenkaan todennäköisesti vastaa tulevia palkankorotuksia. Tapaturmamaksujen laskennassa inflaationa on käytetty 2,5 % vuodelle 2022 ja 2,4 % vuodelle 2023. Laskennassa käytettävä inflaatio vaikuttaa vain kerättävän tapaturmamaksun arvioon.

Varsinaiset tapaturmamaksut Palkeet taas laskuttaa virastoilta vuoden 2022 todellisista palkoista, joita ei kukaan vielä tiedä. Tästä siis aiheutuu osaltaan saldojärjestelmän tarve.

Tapaturmamaksuja laskettaessa tarvitaan tiedot

• virastojen tapaturmakorvauksista vuosilta 2017–2021
• virastojen palkkasummat vuosilta 2017–2021
• saldojärjestelmän tiedot, eli paljonko virastoilta ja liikelaitoksilta on korvauksia perimättä/peritty liikaa

Kun kaikki tiedot on saatu, ja laskentaan käytettävät ajovirrat päivitetty tuoreilla tiedoilla, lasketaan maksuista ensimmäinen arvio, ja katsotaan, onko maksuissa muutoksia edelliseen vuoteen. Onko mahdollisesti tarvetta muuttaa riskiluokituksen maksukertoimia, tai siirtää joku virasto kokonaan eri riskiluokkaan? Onko tarvetta muuttaa maksuperusteita? Onko tarvetta päivittää maksuperusteissa määrättäviä vakioita?

Vuoden 2023 maksuperusteissa ei tehty muutoksia vakioihin tai toimialaluokituksiin.

Maksupromillet kirjanpitoyksiköittäin

Maksut on laskettu vuodesta 2018 alkaen kirjanpitoyksikkötasolla aikaisemman virastotason sijaan. Eli jokaiselle kirjanpitoyksikölle lasketaan oma maksupromille, joka pohjautuu kirjanpitoyksikön yhteiseen korvausmenoon (ja kyseisen riskiluokan korvausmenoon). Liikelaitosten maksu perustuu vain niiden omaan korvaushistoriaan.

Maksupromillet kirjanpitoyksiköittäin löytyvät Valtiokonttorin kotisivuilta.

Tapaturmamaksun yhteydessä peritään myös ryhmähenkivakuutusta vastaavan turvan maksu (taloudellisen tuen maksu) ja työsuojelumaksu. Työsuojelumaksu on 0,23 promillea palkkasummasta. Vuonna 2023 taloudellisen tuen maksu on virastoille 0,12 promillea palkkasummasta. Kokonaispromille on tapaturmapromillen, taloudellisen tuen promillen ja työsuojelupromillen summa. Tapaturmapromillet ja kokonaispromillet kirjanpitoyksiköittäin löytyvät liitteenä olevasta taulukosta.

Esimerkki: Valtiokonttorin tapaturmapromille on 1,28. Valtiokonttorin kokonaispromille on siis 1,28 + 0,12 + 0,23 eli 1,63.

Lisätietoa tapaturmamaksujen määräytymisestä voit tiedustella sähköpostitse osoitteesta tilastot.ja.laskelmat@valtiokonttori.fi

Valtion tapaturmamaksun perusteet 2023 >>

Valtion ryhmähenkivakuutusta vastaavan edun maksun perusteet 2023 >>

Tapaturmamaksujen laskuttaminen

Palkeet perii maksut palkanlaskennan yhteydessä ja tilittää ne Valtiokonttorille ja Valtiokonttori laskuttaa liikelaitoksia ja eräitä muita yksiköitä. Maksut tilitetään kolmessa erässä. Tilitettävä maksu perustuu toteutuneeseen palkkasummaan ja kokonaismaksupromilleen.