1809 Suomi oli liitetty vuosisatoja kestäneen Ruotsinvallan jälkeen Venäjään. Pitkä aika kuningaskunnan alaisuudessa oli jättänyt jälkensä hallintoon ja sen käytäntöihin. Valtiopäiviä ei pidetty vuosikymmeniin ja tämä vaikutti osaltaan valtion rahatalouden järjestelyihin.
1812 perustettiin Vaihetus-, Laina- ja Depositsioni-Contori, 1816 Pankki ja myöh. Suomen Pankki, joka oli tiukasti ”hallituskonseljin-senaatin finanssitoimituskunnan” alaisena. Pankki sai hoitaakseen myös sotilasrahastojen asiat, mm. antolainauksen niistä.
Vanhaa muistia Ruotsin ajoilta katsottiin, että valtiossa pitäisi olla säätyjen pankki, mutta kun valtiopäiviä ei kutsuttu koolle, ei voinut olla sellaista pankkiakaan, kunnes 1862 Tammikuun valiokunnassa oli esillä ehdotus Suomen Pankin siirtämisestä säätyjen hoitoon ja valvontaan.
1867 annettiin Asetus Suomen Pankin hallinnosta sekä pankkivaltuusmiesten johtosääntö ja 1868 pankkivaltuusmiehet ottivat vastaan alkuperäis- ja hypoteekkirahastot nimellä Suomen pankki.
Valtion- ja sotilasrahastojen hallinnon ja hoidon erottaminen erilleen Suomen Pankin johtokunnan alaisuudesta kävi välttämättömäksi, koska katsottiin, että pankki ei voinut olla kahden isännän, siis senaatin ja pankkivaltuusmiesten, käskyvallan alaisena. Asiaa valmisteltiin vuosia, paperit kulkivat Helsingin ja Pietarin välillä ja lopulta vuonna 1875 senaatti oli valmis esittämään keisarille Suomen Valtiokonttorin perustamista hoitamaan valtionrahastoja ja toimimaan luottolaitoksena.
30.6.1875 Aleksanteri II merkitsi Valtiokonttorin perustamista koskevan esittelymanifestin reunaan ”Olkoon niin”.
20.8.1875 Suomen Pankin johtokunnan jäsen Reinhold Frenckell nimitetään ylitirehtööriksi. 20.11.1875 johtajiksi nimitetään ylim. translaattori Carl Gustaf Borg ja tulliylijohtokunnan ja pankkivaltuusmiesten sihteeri Svante Dalström. 1.12.1875 Valtiokonttorin johtokunta aloittaa toimensa. 8.12.1875 täytetään Valtiokonttorin virat (ylitirehtöörin ja johtajien lisäksi 5 henkilöä).
1.1.1876 toiminta alkaa täysitehoisena ja 3.1.1876 klo 11 a.p. Suomen valtiokonttorin johtokunta kokoontuu ensimmäiseen viralliseen istuntoonsa ja Valtiokonttori julistetaan avatuksi.
1876 Valtiokonttorin tehtävät ovat:
- hoitaa erikseen nimettyjä valtionrahastoja ja muita hallituksen käyttöön uskottuja rahastoja
- maksaa valtion- ja sotilasrahastoista suoritettavaksi määrätyt menot
- sijoittaa yli jäävät varat tuloatuottavasti lainaamalla tai ostamalla korkoatuottavia valtionpapereita ja obligaatioita
- lunastaa erääntyneet korkokupongit ja obligaatiot
- maksaa ulkomaisten lainojen kuoletukset vuosittain
- suorittaa voitto-obligaatioiden arvonnat.