Kun astelin huhtikuussa Valtiokonttorille noutamaan työvälineitä alkavaa maksatuskäsittelijän työtä varten, Suomi eli jo toista tiukkaa koronakevättään. Ravintolasulkuja oli käynnissä ympäri maata ja mediassa käytiin kiivasta keskustelua Suomen exit-strategiasta. Tiesin, että olin aloittamassa pandemian suhteen tärkeää työtä ja pääsisin suoraan auttamaan suomalaisia yrityksiä. Itse työ ja Valtiokonttori olivat minulle kuitenkin hyppy uuteen ja tuntemattomaan.
Yliopisto-opiskelijana olin tottunut etäilyyn, mutta työ Valtiokonttorissa on ensimmäinen täyspäiväinen etätyö, jota olen tehnyt. Epäilin hieman etukäteen, miten voisin oppia kaiken tarvittavan ja päästä sisälle työyhteisöön ilman fyysistä työpaikkaa. Nämä huolet osoittautuivat kuitenkin turhiksi.
Nopeista käänteistä rutiiniksi
Työ lähti napakan perehdytysjakson jälkeen nopeasti käyntiin ja kävi selväksi, että kustannustuen projektissa asiat tapahtuvat ja muuttuvat todella nopeasti. Suuri hanke on pyörinyt tässä vaiheessa jo yli vuoden ja huhtikuussa oli alkamassa kustannustuen kolmas kierros. Ensimmäisinä työviikkoina uudet työtehtävät ja ohjeistukset muuttuivat melkein päivittäin ja kesti hetken tottua intensiiviseen työtahtiin. Samaan aikaan olin kuitenkin hyvin vaikuttunut siitä, miten näin suurta projektia pystytään hallinnoimaan ja toteuttamaan täysin etänä, ja vielä onnistuneesti.
Oma tiimini on työskennellyt erityisesti toukokuussa hakuun tulleen yritysten sulkemiskorvauksen parissa. Olen päässyt tekemään asiakaspalvelua puhelimessa, sähköpostissa ja chatissa. Toinen päätehtäväni on ollut itse sulkemiskorvaushakemusten käsittely. Työ vaatii suuren määrän tarkkuutta, harkintaa ja substanssiosaamista, joten alkuun olo oli usein epävarma. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin tarpeeksi rauhallisesti ja perehdytyksessä meille alleviivattiin sitä, kuinka apua saa pyytää milloin vaan. Yhtäkkiä huomasi parin kuukauden kuluneen ja työn muuttuneen rutiiniksi. Oma osaaminen ja varmuus tehdä ratkaisuja on kasvanut huimasti ja nyt tuntuu melkein kummalliselta, että en ole aina osannut vertailla liikevaihtotietoja tai muistanut ravintolasulun päivämääriä ulkoa.
Ihmiset tekevät työyhteisön
Pelko siitä, että etätöissä jää oman onnensa nojaan oli siis lopulta kaukana todellisuudesta. Vaikka olen istunut kuluneen kesän yksin kotona, tuntuu joka aamu siltä, että noustessani sängystä lähden työpaikalle. Työkavereita on ympäri Suomea, mutta silti jokaisessa palaverissa tuntuu siltä, että olemme kaikki yhdessä Valtiokonttorilla. Onkin hyvin mielenkiintoista, miten työyhteisö rakentuu nyt tällaiseen kuviteltuun tilaan, jota ei oikeasti ole fyysisesti olemassa.
Iltapäivien palavereissa vitsaillaan aina siitä, kuinka töiden jälkeen ei tarvitse lähteä kotiin, koska ollaan kaikki jo siellä, mutta toisaalta työkoneen sulkiessa huoneeni muuttuu totisesti jälleen konttorista kodiksi. Tämä kaikki kertoo siitä, miten suuri osa työympäristöstä nojaa pohjimmiltaan vuorovaikutuksen ja ihmisten varaan.
Koen itseni hyvin onnekkaaksi siitä, minkälaisten ihmisten kanssa olen saanut työskennellä kuluneen kevään ja kesän. Koko Valtiokonttorin tiimi on tuntunut alusta asti lämpimältä ja kiireellisestä aikataulusta huolimatta meidät on otettu hyvin vastaan. Tätä tunnetta on vahvistanut myös osaava ja ymmärtäväinen esimies sekä mahtavista tyypeistä koostuva työtiimi.
Erikoismaininnan saavat myös läheisimmät työkaverini, joiden kanssa olen tottunut tekemään päivittäistä yhteistyötä ja kahvittelemaan aina kun sille on jäänyt aikaa. Kesäni on ollut yksin kököttämisen sijaan enemmänkin nauramista ja työn iloa. Myös haastavissa tilanteissa olen toisaalta löytänyt aina apua ja tukea. Yhdessä tekeminen on johtanut myös uusiin innovaatioihin, kuten päivittäin pidettyyn Britney Spears -taukojumppaan.
Kevät ja kesä Valtiokonttorilla ovat opettaneet minulle valtavan paljon taloudesta, yritysmaailmasta ja erilaisista hakemusprosesseista. Tämä kaikki tieto ja taito on äärimmäisen arvokasta, mutta lähes yhtä arvokkaana pidän sitä kaikkea, mitä olen oppinut työelämästä ja eritysesti etätyöskentelystä. Olen oppinut, että ihmiset ovat työyhteisön ydin ja myös Valtiokonttorilla selvästi tiedetään tämä. Ei nimittäin ole sattumaa, että ilmapiiri on avoin ja keneltä tahansa uskaltaa kysyä apua. Tämä on tietoisen työn tulosta, joka on Valtiokonttorilla tehty hyvin.
