Valtionavustustoiminnan kehittäminen ja digitalisointi -hankkeessa tehtiin vuosina 2018–2023 käsitetyötä, jossa valmisteltiin sanastoa valtionapuviranomaisten sekä valtionavustuksen hakijoiden ja saajien käyttöön. Yksi työn keskeisistä tavoitteista oli selkeyttää ja yhtenäistää vaikutuksiin liittyviä käsitteitä.
Eri toimijat puhuvat vaikutuksista eri tavoilla. Monet tavoista ovat tilannesidonnaisia: toiminnasta ja sen vaikutuksista keskustellaan esimerkiksi silloin, kun toimintaa suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan.
Käsitetyössä pyrittiin tunnistamaan sellaiset toimintaa ja vaikutuksia kuvaavat käsitteet ja niiden olennaiset piirteet, jotka soveltuvat erilaisiin tilanteisiin ja erilaisten toimijoiden käytettäviksi. Tässä kirjoituksessa esitellään erityisesti vaikutusketjun yhteydessä tarvittavia käsitteitä ja niiden syntyä.
Miksi kuvata toimintaa ja vaikutuksia?
Kun tarkastellaan julkisen hallinnon ja kansalaisjärjestöjen toimintaa, on perinteisesti haluttu tietoa resursseista, toiminnan laajuudesta tai tuotosten määrästä, eli toiminnan tuottavuudesta ja taloudellisuudesta.
Viime vuosikymmeninä on näiden sijaan ryhdytty korostamaan toiminnan tuloksellisuutta eli sitä, millainen toiminnalla saavutettu toteuma on suhteessa toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin ja vaikuttavuutta eli sitä, miten ja millaisia vaikutuksia toiminta voi saada tai on saanut aikaan tarkasteltavassa kohteessa suhteessa valittuun vertailukohtaan. Tähän on syynä etenkin se, että vapaaehtoistoiminta ja järjestötoiminta eivät tähtää taloudelliseen voittoon. Niiden toiminnan merkittävyyttä ei ole mielekästä arvioida samalla tavalla kuin esimerkiksi sijoittaja arvioi toimiensa menestyksellisyyttä yritystoiminnassa.
Toiminnan ja sillä aikaan saatavien asioiden merkittävyyttä kannattaa ja täytyykin kuvata moniin tarkoituksiin. Toimintaa suunnittelevan pitää hahmotella itselleen tekemisensä tarkoitusta ja tavoitteita, jotta pystyy valitsemaan toimintaan parhaat keinot. Samoin on tärkeää kuvata toimintaa ja sen tavoitteita muille osapuolille silloin, kun toiminnalle etsitään rahoittajia tai kumppaneita. Toimintaa jälkikäteen tarkasteltaessa ja arvioitaessa on hyödyllistä osoittaa selkeästi, mitä toiminnan ansiosta on tapahtunut.
Toiminnasta ja sen myötä tapahtuneiden asioiden kuvaamiseen käytetään aina jonkinlaisia jäsennyksiä, jotka voivat olla ääneen sanottuja tai käydä ilmi rivien välistä. Toisaalta jäsennykset voivat olla joko yleisiä tai tilannekohtaisesti kehitettyjä. Valittu jäsennys muodostaa kehyksen, jonka läpi tilannetta tarkastellaan. Eri tavalla muodostettujen kehysten välillä on eroja etenkin siinä, mitä kaikkea muuta kuin varsinaista toimintaa kehykseen sisällytetään.
Looginen malli eli vaikutusketju
Kehyksiä, joissa tarkastelu ulotetaan toimintaan varatuista resursseista toiminnan vaikutuksiin, kutsutaan loogisiksi malleiksi tai vaikutusketjuiksi. Kansainvälisiä esimerkkejä ovat muun muassa logical framework eli logframe, joka kehitettiin Yhdysvalloissa kehitysyhteistyön kuvaamista ja arviointia varten, sekä IOOI-malli, jota on kehittänyt saksalainen Bertelsmann-säätiö yritysten yhteiskunnallisten vaikutusten kuvaamista varten. Molempia malleja on käytetty myös Suomessa.
Erilaisissa toiminnan kuvauksissa ja malleissa esitellyt näkökulmat ja jäsennykset sekä näissä käytettävät termit vaihtelevat paljon. Voidaan korostaa esimerkiksi toiminnasta vastuussa olevien tahojen omaa toimintaa, konkreettisia tuotoksia, toiminnalla aikaansaatuja muutoksia tai toiminnan tavoitteita. Valtionavustustoiminnan osapuolten yhteiseksi työkaluksi kehitettiin hankkeessa kuvaus vaikutusketjusta, eli loogisesta kokonaisuudesta, joka kuvaa sitä, kuinka toiminta saa aikaan vaikutuksia. Työkalun avulla voidaan tunnistaa ja jäsentää valitun päämäärän edistämiseksi tarvittavaa toimintaa ja tarvittavia aikaansaannoksia.
Resursseista toiminnan kautta kohti tavoiteltuja vaikutuksia
Valtionavustustoiminnan sanastossa on kuvattu vaikutusketjun vaiheisiin liittyviä käsitteitä. Sovellamme niitä seuraavissa esimerkeissä toimintaan, jota järjestetään perheiden tueksi haastavassa elämäntilanteessa.
Resurssit ovat toiminnan järjestämisessä tarvittavia voimavaroja, kuten osaamista, materiaaleja tai aikaa. Käsitetyössä tunnistettiin kahta luonteeltaan erilaista toimintaa, joita halutaan toteuttaa ja joihin resursseja tarvitaan: tuotannollista toimintaa ja muutostoimintaa.
Tuotannollisessa toiminnassa saadaan resurssien avulla aikaan käytännön tuotoksia. Tuotokset voivat olla aineellisia, kuten paperille painettuja esitteitä tai digitaalisia tuotteita. Tuotokset voivat olla myös aineettomia, kuten palveluita tai konsultaatiota.
Esimerkiksi perheiden tueksi haastavassa elämäntilanteessa järjestetään toimintaa, jossa voidaan perehtyä perheiden dynamiikkaan yleisesti ja tiettyjen perheiden tilanteisiin erityisesti, ja suunnitella sen pohjalta tapoja auttaa perheitä. Tällaisen valmistelevan työn eli tuotannollisen toiminnan tuotoksia voivat olla esimerkiksi vierailut perheessä tai perheen toimintatapojen pohdinta vertaisryhmässä.
Toiminnan yhdestä tai useammasta tuotoksesta seuraa suoraan välittömiä tuloksia. Niillä tarkoitetaan sellaista tapahtumaa, joka ei liity toiminnasta vastaavan tahon omaa toimintaan mutta jota ei kuitenkaan vielä voi pitää muutoksena.
Esimerkiksi perheenjäsenten osallistuminen järjestettyyn toimintaan on välitön tulos.
Tuotokset ja välittömät tulokset eivät useinkaan ole arvo sinänsä, vaan niiden tuottamiseen on jokin syy, kuten halu saada niiden avulla aikaan muutos. Valtionavustustoiminnalla on yhteiskunnallisia päämääriä, joten valtionavustuksilla rahoitetaan toimintaa, jolla tavoitellaan näitä päämääriä edistäviä muutoksia. Siksi sanastossa on kuvattu käsite muutostoiminta. Tällaista toimintaa kutsutaan joillain aloilla interventioksi, mutta interventio-sanan todettiin olevan monitulkintainen ja herättävän haitallisia mielleyhtymiä. Muutostoiminta-termi sen sijaan on neutraalin myönteinen.
Muutostoiminnassa valitaan tietoisesti muutoksen välineiksi sopivat tuotokset ja pyritään synnyttämään muutoksen kohteessa välittömiä tuloksia. Tuotosten ja välittömien tulosten seurauksena toivotaan syntyvän tiettyjä välittömiä vaikutuksia. Välittöminä vaikutuksina tapahtuvat muutokset saattavat puolestaan saada aikaan lisää vaikutuksia ja nämä edelleen lisää vaikutuksia, jolloin syntyy myös välillisiä vaikutuksia.
Esimerkiksi järjestettyyn toimintaan osallistumisen välitön vaikutus voi olla se, että perhe muuttaa arjen toimintatapojaan. Välillisenä vaikutuksena perheen arki muuttuu vähemmän kuormittavaksi, jolloin perheenjäsenille jää enemmän voimia suunnitella elämäänsä. Toisena välillisenä vaikutuksena perheenjäsenten elämänhallinta vahvistuu ja elämänlaatu paranee, mikä lisää koko perheen hyvinvointia.
Vaikutuksista toiminnan kautta kohti tarvittavia resursseja
Haastavassa tilanteessa elävien perheiden kohdalla voidaan ottaa tavoitteeksi esimerkiksi se, ettei vanhempien ja lasten välinen jännitteinen tilanne kehittyisi konfliktiksi vaan sekä lapsilla että aikuisilla olisi käytössään uudenlainen toimintatapa, jolla he kokevat tulevansa kuulluiksi. Tämän muutoksen edellytyksinä voitaisiin pitää ensinnäkin sitä, että aikuisilla olisi kyky ymmärtää aikuisen ja lapsen välistä dynamiikkaa ja molempien tarpeita ja toiseksi halu toimia tavalla, joka ei kärjistä tilannetta. Kolmantena muutoksen edellytyksenä voitaisiin ajatella sitä, että aikuisilla ja lapsilla olisi tarjolla konkreettinen uusi toimintatapa tilanteisiin, jotka aikaisemmin ovat muodostuneet tarpeettoman kuormittaviksi kaikille osapuolille.
Tällaisessa tilanteessa kykyä ja halua voitaisiin tukea vertaisryhmillä ja perhevierailuilla ja uutta toimintatapaa lisäksi esimerkiksi roolipeleillä, joissa lapset ja aikuiset voisivat vaihtaa rooleja ja noudattaa erilaisia ohjeistettuja toimintatapoja. Tarvittavaksi muutostoiminnaksi voidaan tässä tunnistaa vastaus seuraavaan kysymykseen: mitä tukea haastavassa tilanteessa oleville perheille tulee tarjota, jotta toimintaan osallistuminen vahvistaisi heitä ja auttaisi muuttamaan perheen toimintatapoja.
Kun tarvittava muutostoiminta on saatu määriteltyä, voidaan ryhtyä miettimään yksittäisten tuotosten aikaansaamista. Mitä riittävän helposti omaksuttavien uusien toimintatapojen kehittäminen ja tarjoaminen edellyttää? Mitä ryhmän vetäjän täytyy osata, jotta vertaisryhmän osallistujat tuntevat olonsa riittävän turvalliseksi ja pohtivat omaa toimintaansa ja tunteitaan ääneen? Kun tiedetään, mitä tarvittavien aineellisten ja aineettomien tuotosten synnyttäminen edellyttää, voidaan suunnitella tarvittava tuotannollinen toiminta ja hahmottaa tuon toiminnan edellyttämät resurssit.
Käsitteet käyttöön tilannekohtaisesti
Aiemmin esimerkiksi valtionavustuksella rahoitettavan toiminnan raportoinnin yhteydessä on tyypillisesti selvitetty välittömiä tuloksia. On raportoitu esimerkiksi osallistumisia koulutukseen, kun on haluttu tarkastella toiminnan aikaansaannoksia. Tällaiset välittömät tulokset eivät ole toiminnan järjestäjän omaa toimintaa eivätkä toisaalta vielä muutoksia, mutta niiden on koettu riittävässä määrin ilmentävän toiminnan onnistuneisuutta. Mikäli tätä pidetään riittävänä tietona arviointia varten, voidaan valtionavustuksen saajaa edelleen pyytää raportoimaan toiminnan välittömät tulokset.
Toisaalta esimerkiksi rahoittaja saattaa tarvita välittömien tulosten sijaan kuvauksen toiminnalla tavoiteltavista välillisistä vaikutuksista sekä ulkopuolisen tahon arvion kyseisen kuvauksen uskottavuudesta. Muutoksena eli välittömänä vaikutuksena voitaisiin pitää esimerkiksi osallistujan osaamisen kehittymistä koulutukseen osallistumisen seurauksena. Mikäli tällaiset asiat ovat keskeisiä toiminnan arvioinnin kannalta, voidaan suunnitelmassa tai raportoinnissa pyytää kertomaan myös välittömistä vaikutuksista.
Kaikkia sanaston vaikutusketjuun liittyviä käsitteitä ei tarvita kaikissa käytännön vuorovaikutustilanteissa, eikä sanaston ole tarkoitus ohjata kysymään kaikista siinä olevista käsitteistä kaikissa tilanteissa. Jos halutaan ymmärtää toiminnan vaikutuksia ja niiden syntyä laajemmin, voidaan sanastossa määriteltyjen käsitteiden avulla todeta, että ”haluamme kuulla toiminnan välittömistä tuloksista mutta myös sen välittömistä ja välillisistä vaikutuksista” tai jopa että ”emme halua kuulla toiminnan välittömistä tuloksista vaan sen välittömistä ja välillisistä vaikutuksista”. Käsitteitä on tarkoitus hyödyntää kulloisenkin viestin perille saattamiseksi yksiselitteisessä ja helposti ymmärrettävässä muodossa.
Valtionavustustoiminnan sanaston 2. laajennettu laitos on saatavilla Valtossa sekä Valter-termipankissa, TEPA-termipankissa ja Yhteentoimivuusalustalla.
Valtionavustustoiminnan kehittäminen ja digitalisointi -hankkeessa laaditut toiminnan suunnittelun ja arvioinnin työvälineet hyödyntävät tässä tekstissä esiteltyä vaikutusketjuajattelua. Työvälineet ovat saatavilla valtiovarainministeriön sivuilla materiaalipankissa.
Lue myös kirjoittajien aiemmat tekstit:
