Valtiokonttori osallistui 24.11. kansalliseen Lapsi mukaan töihin -päivään. 9-vuotias poikani oli aivan innoissaan, kun kuuli pääsevänsä päiväksi töihin kanssani. Poikani on kotioloissa innokas koodari, mutta varoittelin häntä jo etukäteen, että Valtiokonttorilla ei koodata mitään itse. Hän oli kovin innokas näkemään, mitä työpaikallani oikeasti tehdään. Päivän aluksi lapsille olikin järjestetty lyhyt esittely Valtiokonttorin toiminnasta. Sen jälkeen lapset pääsivät vanhempiensa mukaan päivän töihin. Omaan päivääni kuuluu aika paljon kokouksia ja keskustelua eri ihmisten kanssa. Etukäteen hiukan jännitti, kuinka tylsältä työni mahtaa 9-vuotiaan näkökulmasta näyttää.

Kysyin päivän jälkeen kommentteja lapseltani siitä, mikä työpaikalla oli erilaista kuin hänen kuvitelmissaan. Kokouksissa hänet oli yllättänyt se, että osallistujilla sai olla edessään läppärit tai kännykät. Hän oli luullut, että kokouksissa kuunnellaan tarkasti esiintyjän puhetta, eikä tehdä muita töitä samaan aikaan.

Parasta työpäivässä oli ollut älytaulun testauksen sijaan perinteisten pahvisten asiakirjakansioiden taittelu, jonka keksimme lapseni iloksi, kun kokouksissa istuminen uhkasi puuduttaa. Valtiokonttorilla käsittelemme edelleen aika paljon paperia – asia, josta yritämme vihdoin päästä digitalisaation myötä eroon. Poikani totesi turhan paperinkäytön olevan kyllä harmillista ympäristölle, mutta koki kuitenkin pahvikansien taittelun sellaiseksi ”oikeaksi työksi”, jolla hän saattoi edesauttaa muiden työntekijöiden onnistumista. Lapseni huokaili vielä seuraavana aamuna herätessään, että kunpa pääsisi vielä niihin paperihommiin, siinä kun tunti itsensä niin hyödylliseksi.

Jäin poikani kommentin jälkeen miettimään, miten oman työn hallinnan ja edistymisen seurantaa voisi konkretisoida digitaalisessa maailmassa. Joskus paperipinojen konkreettinen pöydältä saaminen voi tuntua palkitsevalta – miten onnistumisen tunteita ja työkaverin auttamisen iloa saisi vahvistettua myös etätyön ja sähköisen asioinnin maailmassa?

Tuuli Karjalainen

Työpäiväni Valtiokonttorilla

Tuure, 9 v.

Alkututustuminen

Aluksi menin sisään. Sisällä näin vastaanottovirkailijan joka antoi minulle eräänlaisen lapun, josta tunnisti että kuka minä olen. Sen jälkeen menimme kolmanteen kerrokseen. Siellä käsiteltiin muun muassa korvauksia – jos joku olisi esimerkiksi loukkaantunut, joutunut rikoksen uhriksi tai kärsinyt valtion takia. Sitten siellä oli sellaisia henkilöitä, jotka muun muassa suunnittelivat järjestelmiä. Viidennessä kerroksessa oli muun muassa lakimiehiä ja muita sen sellaisia. Sitten siellä oli vielä kahvila. Valtiokonttori on muuten 141 Vuotta!

Mitä valtiokonttori tekee?

Valtiokonttori muun muassa maksaa korvauksia ihmisille, jotka ovat joutuneet rikoksen uhreiksi tai kärsineet tai vahingoittuneet valtion takia. Valtiokonttori käsittelee rahaa päivittäin jopa 6 miljardia euroa (6 000 000 000), sillä valtiokonttori hoitaa koko Suomen valtion rahoituksen.

Miltä työpäivä vaikutti?

Työpäivä vaikutti oikein mukavalta. Kokous oli vähän pitkäveteinen, sillä en saanut itse sanoa mitään. Ruokailu oli todella kiva, sillä valikoima oli ainakin kouluruokaan verrattuna paljon monipuolisempi. Tilat olivat hyvin miellyttävät ja muutenkin paikka vaikutti hyvin lupaavalta. Itse tykkäsin hyvin paljon siitä kun sain itse testata tehdä paperihommia. Sain taitella eräänlaisista pahveista kansiota, joita muut työntekijät käyttäisivät kansioina.