Timon EU-terveiset -blogisarjassa Timo Rantanen kertoo Euroopan komission tuoreimmat terveiset liittyen hankintatoimeen ja sen laajenevaan digitalisaatioon. Millaisia aloitteita ja ajatuksia komissiossa on vireillä ja millaisia vaikutuksia niillä on jäsenmaille? Tervetuloa blogisarjan pariin!
Valtiovarainministeriö julkaisi äskettäin seitsemännen jakson Tiedon äärellä -podcast-sarjasta. Podcastissa Olli-Pekka Rissanen pohti vuoden 2020 alussa julkaistua EU-komission yleistä ja laajaa datastrategiaa sekä sen merkitystä. Komission datastrategia sisältää muun muassa ajatuksen tietoavaruuksien perustamisesta useille avainaloille. Yksi näistä visioiduista tietoavaruuksista sisältäisi julkishallinnon tietoja. Myös Sitra on pohtinut EU-komission datastrategiaa ja paketoinut oman pohdintansa 35 kohdan listaksi siitä, miten eurooppalainen datastrategia tulisi käytännössä toteuttaa.
Komission datastrategia jättää luonnollisesti avoimeksi sen, mitä esitetyt asiat tarkoittaisivat käytännössä. Tietoavaruuskysymys näyttää kuitenkin nousevan esille yllättävissäkin yhteyksissä. Huhtikuun lopulla komissio esitteli EXEP-ryhmälle (Multi-stakeholder Expert Group on eProcurement) ajatuksen julkisten hankintojen tietoavaruuden perustamisesta. Minun korviini ehdotus ei kuulostanut korkean tason strategiahorinalta, vaan konkreettiselta toimintasuunnitelmalta vaiheineen ja määräaikoineen.
Ensimmäisessä vaiheessa komissiolla jo olevista julkisiin hankintoihin liittyvistä tiedoista koottaisiin paketti, jota voitaisiin käyttää analyyseihin ja tiedon esittämiseen valmiiksi pureskellussa muodossa. Komissio käyttäisi tähän Tenders Electronic Daily (TED) -palvelussa olevaa tietoa. Tiedon käyttö tapahtuisi komissiossa, mutta sitä jaettaisiin myös jäsenmaille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutkimaan, mihin ja miten EU:ssa käytetään veronmaksajien rahoja. Toisessa vaiheessa jäsenvaltiot keräisivät itse lisää tietoa omiin tietoavaruuksiinsa muun muassa kynnysarvon alittavista hankinnoista. Nämä tiedot jäsenmaat julkaisisivat avoimesti paikkaan, josta komissio voisi saada ja mahdollisesti hakea ne. Kolmannessa vaiheessa julkisten hankintojen tietoihin yhdistettäisiin muuta, ei suoraan julkisiin hankintoihin liittyvää tietoa.
Tietojen yhdistäminen antaisi uusia mahdollisuuksia tuottaa mielekästä mittaritietoa ja muuta analytiikkaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää, mihin raha käytetään. Äskettäin julkaistun valtioneuvoston tutkimushankkeen mukaan julkisten hankintojen arvo Suomessa ei olisikaan 35 miljardia euroa vuodessa, vaan peräti 47 miljardia. Arvo riippuu siitä, mitä laskentamenetelmässä otetaan huomioon.
Näiden vaiheiden ohella komissio lisäisi tietoavaruuden perustamishankkeen aikana analysointikyvykkyyttään ja hankkisi analysointityövälineitä, joita se voisi antaa myös jäsenvaltioiden käyttöön tietojen tarkempaa penkomista varten. Tiedon penkomisen avulla jäsenmaiden ostajaorganisaatiot voisivat saada yksilöidympää tietoa siitä, miten johtaa ja kehittää toimintaa tiedon avulla.
Kun kuuntelin komission esitystä, homma kuulosti melko tutulta. Eikö meillä Hankinta-Suomi -ohjelmassa olekin samanlaisia tavoitteita? Emmekö jo työskentele näiden asioiden parissa? Ehkä emme käytä samoja termejä, mutta komission esittämät ajatukset ja tavoitteet kuulostivat lähes yhteneviltä.
Yksi ensisijaisista tavoitteista Suomen julkisten hankintojen strategiassa on ”Suomi on edelläkävijä hankintojen tiedolla julkisessa ja vaikuttavuuden kehittämisessä”. Luulenpa, että voisimme pian ruksia yhden kohdan strategialuettelosta. Kun saamme julkiset hankintatiedot yhdistettyä ja analytiikan toimimaan, meillä voi olla jono eri maiden edustajia kysymässä, kuinka ihmeessä teitte tuon!
Blogini hiljenee heinäkuuksi. Hyviä lomia ja aurinkoisia päiviä. Kuulemiin ja lukemisiin elokuussa!
Lisätietoja:
Valtiovarainministeriö: Tiedon äärellä – podcast-sarja
Commission: A European Strategy for Data
Sitra: 35 proposals to Make the European Data Strategy Work
Commission’s Action Plan for Public Procurement Data Space
