Kun erilaiset pulmat, joihin yritetään löytää helpotusta esimerkiksi digitalisaation avulla, muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja viheliäisemmiksi, ratkaisuistakin tulee yhä pitkäikäisempiä. Tällä en tarkoita sitä, että palvelut pysyisivät pitkään samanlaisina. Ne kehittyvät ketterästi ajan myötä, mutta niiden ydin, vaikkapa alustaratkaisu, saattaa pysyä ennallaan hyvinkin kauan. Tällaisen pitkäjänteisen evolutionaarisen kehittämisen malli istuu välillä erittäin huonosti valtionhallinnon pisimmilläänkin nelivuotisiin hallitusohjelmiin. Tämä on asia, johon mm. Sitra on yrittänyt vaikuttaa.
Nostan aiheen blogiini, kun nyt vierestä seuraan yhden hankkeen, ”Digitalisoidaan valtionavustukset” (DIVA), puurtamista rahoituksen varmistamiseksi yli hallituskauden. Hanke on ollut osa nykyisen hallituksen ”Digitalisoidaan julkiset palvelut” -kärkihanketta. Esiselvitys meni hyvin ja sai hyvää palautetta. Yhteinen ymmärrys oli, että jatkaa pitäisi selvityksen suositusten mukaisesti. Mutta koska poikkihallinnolliset kärkihankkeet ovat osa nykyisen hallituksen ohjelmaa, on viimeistään tämän vuoden lopussa katko, aivan riippumatta siitä, mitä on saatu aikaan.
Selvää tietenkin on, että maailmankatsomusten ja politiikan pitää vaikuttaa valtionhallinnon tekemisiin ja prioriteetteihin. Samalla pitäisi kuitenkin voida kehittää palveluita pitkäjänteisesti. Pitäisi pystyä varmistamaan riittävän yhteiset tavoitteet ja varmistaa tekemisen rahoitus yli hallituskausien.
Valtionhallinto tarvitsee mekanismin, joka mahdollistaa tällaisen pidemmän aikavälin poikkihallinnollisen kehittämisen. Nyt näyttää siltä, että jatkon varmistaminen on yksinomaan kiinni aiheesta kiinnostuneiden sitkeydestä ja luovuudesta. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin väsy. Lisäkierteenä näyttää olevan sekin, että asioiden substanssista ja niiden tekemisen rahoittamisesta keskustelevat eri tahot ja eri aikoina.