”Pelko myy poliittisesti ja turvapuhe kukoistaa”
Näin otsikoi Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Anna-Liina Kauhanen kolumninsa Helsingin Sanomissa 7.2.2016. Suomalaisten mielestä tulevaisuus on nyt selvästi turvattomampi kuin vuosi sitten, pelkokerrointa lisää mm. turvapaikanhakijatilanne. Suomi elää turvallisuuspuheen huippusesonkia. Hän siteeraa Turun yliopiston ihmismaantieteen professori Hille Koskelaa, joka puhuu pelon sosiaalisesta tuottamisesta. Se on sitä, miten pelolla suunnataan päätöksentekoa haluttuun suuntaan.
Meidän riskienhallinnan ja turvallisuuden asiantuntijoiden tehtävänä on etsiä ja arvioida toimintaamme kohdistuvia riskejä ja uhkia sekä pyrkiä löytämään niille riittävät hallintakeinot. Uhkiin varautuminen edellyttää usein resursseja, investointeja sekä ohjeita ja toimintamalleja, jotka on henkilöstölle koulutettava. Kun perustelemme näitä toimintaamme kohdistuvilla riskeillä ja uhkilla, niin lisäämmekö mekin omalta osaltamme päättäjien ja henkilöstön pelkokerrointa?
Tulevaisuus ei ole sitä miltä se näyttää
Minulla oli jokin aika sitten mahdollisuus kuulla Esko Valtaojan esitys yllä olevasta aiheesta. Hänen mukaansa suomalaisia vaivaa pessimismi ja tulevaisuus näyttää huonolta. Kun suomalaisilta kysytään maailman äärimmäisestä köyhyydestä, suurin osa suomalaisista valitsee sen huonoimman vaihtoehdon eli köyhyys lisääntyy vaikka tilastojen mukaan se on pitkään vähentynyt selvästi. Samansuuntaisia ovat vastaukset, kun suomalaisilta kysytään maailman lasten mahdollisuuksista saada peruskoulutusta. Valtaoja kysyykin miksi me suomalaiset kuljemme mustat lasit silmillä ja näemme helpommin ikävät kuin positiiviset asiat. Mediassa tietenkin negatiiviset uutiset ja pelkopuheet pääsevät enemmän otsikoihin ja saavat palstatilaa. Valtaoja lähestyy asioita pidemmällä perspektiivillä, Suomella on mennyt varsin hyvin viimeiset sata vuotta ja mikään ei osoita, että hyvinvointimme kehitys ei jatkuisi myös seuraavaa sataa vuotta, taantuma- ja nousuvuosia sekaan tietenkin mahtuu.
Paljonko me riskienhallinnan ja turvallisuuden asiantuntijat tuomme työssämme positiivisia asioita esille vai ovatko viestimme pääosin pelkopuheita? Miltä meidän tulevaisuutemme näyttää?
Relaxed Awareness
Viime marraskuussa Gartnerin seminaarissa Tom Scholtz piti esityksen aiheesta ”People-Centric Security”, jossa korostetaan henkilöstön oikeuksia tehdä omaa toimintaansa koskevia päätöksiä, joihin liittyy myös suurempi vastuu päätöksiensä seurauksista. Suomen nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan kuuluu myös norminpurkutalkoot. Voisiko myös turvallisuusasioissa miettiä lukuisten määräysten ja ohjeiden vähentämistä ja antaa henkilöstölle enemmän harkintavaltaa ja tilaa maalaisjärjen käyttämiseen ja positiiviseen turvallisuusajatteluun.
Jo Maslowin tarvehierarkiassa turvallisuuden tunne on yksi perustarpeista ja sen tulee olla kunnossa, jotta muista esim. sosiaalisista tarpeista voi nauttia. Samaa voi soveltaa myös työelämään, jos töissä on turvatonta ja pelätään väärin toimimisen tai ohjeiden vastaisen toiminnan seurauksia, silloin eivät myöskään työpanos ja motivaatio työntekoon ole kohdallaan.
Scholtz käytti termiä “relaxed awareness” ja otti esimerkin autolla ajamisesta. Siinäkin on paljon sääntöjä noudatettavana ja tiellä liikkumiseen liittyy monenlaisia vaaroja ja uhkia. Silti suurin osa meistä suhtautuu ajamiseen positiivisen rennosti eikä ajaessa juurikaan pelätä uhkia tai sääntöjen rikkomisia vaan autoilu sujuu usein jopa hymyssä suin. Voitaisiinko myös työpaikan turvallisuusasioita hoitaa enemmän positiivisella ja rennolla otteella silti turhat riskit ja uhat välttäen?
