Keskiviikkona tuli kutsu, torstaina oli työhaastattelu, ja sitä seuraavana maanantaina olinkin jo perehdytyksessä yhdessä 40 muun kustannustuen kesätyöläisen kanssa.
Näin jälkikäteen muisteltuna voisi sanoa, että hakuprosessi oli vain yksi osoitus siitä, kuinka nopeasti asiat tapahtuivat kustannustuen kesänä. Jos jotain, niin viestinnän työ vaatikin hyvää reagointikykyä muutoksiin.
Tulin mukaan kustannustuen hankkeeseen 29.6. Olin aiemmin keväällä hakenut maksatuskäsittelijäksi, mutta valinta ei kohdistunut silloin minuun. Koronakevät oli ollut minulle tuloksetonta työnhaun aikaa, kuten monelle muullekin.
Keskiviikkoiltapäiväinen soitto ja kutsu työhaastatteluun hankejohtaja Laura Sorvalta tuli siis hieman yllätyksenä. Valtiokonttoriin tarvittiin nopeasti maksatuskäsittelijöiden lisäksi vielä kaksi viestinnän tekijää. Valikoiduin haastatteluun hakemuksessa kertomani harrastuneisuuden perusteella.
Minut ja toinen viestintäassistentti, Paula Minkkinen, valittiin mukaan nopean haastattelukierroksen jälkeen. Aiempaa kokemusta minulla ei tämän kaltaisesta viestinnästä ollut, mutta olen ollut mukana tekemässä opiskelijalehteä ja kirjoittanut paljon. Kirjoitusnäytteeni vakuuttivat rekrytoijat. Tämä työ oli ensimmäinen toimistotyöni, ja siinäkin mielessä innostava oppimiskokemus.
Tätä kesätyö opetti
Kaksi kuukautta Valtiokonttorilla tuntui menevän nopeasti, mutta millaista oikein oli kääriä hihat suomalaisen yrityskentän tukemiseksi. Mitä opin ensimmäisessä viestinnän kesätyössäni? Mitä jäi käteen?
Työni koostui toisaalta päivittäisistä rutiineista, mutta toisaalta vaihtelevista nopeatempoisista tehtävistä. Toteutus oli täysin etätyönä, kuten ajankuvaan kuului.
Osallistuin päivittäin Teams-kokouksiin sekä tein yhdessä Paulan kanssa tilannekatsausta, joka lähetettiin aina iltapäivisin johtoryhmälle ja ministeriöön. Lisäksi vastasin kiireellisiin viestintään liittyviin pyyntöihin ja ylipäätään muodostin käsitystä siitä, missä hankkeen osalta mennään ja miten se vaikuttaa työhöni. Päivitin myös verkkosivuja ja sosiaalista mediaa.
Työssä pääsi seuraamaan niin käsittelijöiden asiakaspalvelutyötä kuin sitäkin, miten kustannustukeen yhteiskunnassa reagoitiin tai miten kustannustuen asioita käsiteltiin hankejohdossa. Tein yhteistyötä niin data-analyytikoiden, lakimiesten kuin maksatuskäsittelijöiden kanssa. Lähimmät työkaverini olivat viestinnästä ja hankejohdosta.
Viestinnän työ oli siis eräänlainen näköalapaikka kustannustukeen. Opin valtavasti nimenomaan organisaatioiden ja valtionhallinnon toiminnasta, yritystuista sekä siitä, miten viesti kulkee suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on yksi kesän arvokkaimpia oppeja. Ymmärrän nyt, mistä yritystuet koostuvat, miten tarkasti niitä valmistellaan ja mitä asioita tulee ottaa huomioon.
Sidosryhmätyö, niin ulkoinen kuin sisäinen, olikin ehdottomasti työssä kiinnostavinta. Olin itse mukana viestimässä yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta ja näin, miten kustannustukeen reagoitiin mediassa. Välitin viestiä talon sisällä ja myös ulospäin. Osaltani vaikutin siihen, kuinka hyvin asiakaspalvelu toimi, mutta viestinnän näkökulmasta.
Pääsin tositoimiin heti kättelyssä. Ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään, kun viestintäpäällikkö pyysi minua kokoustamaan viestinnän edustajana ensimmäisellä viikolla tai kun piti saada hakemusdataa analyytikoilta median edustajille. Etenkin median edustajien kysellessä työni oli nopean reaktiivista: tieto piti saada nopeasti ja tarkkoina lukuina.
Hiljaisempina päivinä tein esimerkiksi juttuja intraan tai suunnittelin tulevia tehtäviä. Osallistuin kustannustuen tilastojen viestintään, ja pääsin vaikuttamaan siihen, miltä tilastosivut näyttävät. Tilannekatsauksissa koostin nimenomaan tilastosivua.
Tämä kesä jäi mieleen erityisesti poikkeuksellisen maailmantilanteen vuoksi. Työ tapahtui kotisohvalta käsin, mikä jo itsessään on mieleenpainuva kokemus. Kesän erityislaatuisuutta painotti se, että näin valtaosan työkavereistani vasta viimeisellä viikolla, kun järjestimme yhteisen tapaamisen konttorille. Osaa työkavereistani en tavannut livenä koskaan, vaikka olimme tiiviisti yhteydessä päivittäin. Rekrytointikin tapahtui etänä.
Tämä kaikki oli hämmentävää. Toisaalta luottamuksellinen ja toimiva kanssakäyminen ei edellytä kasvokkain kohtaamista – siitä kustannustukihanke on erinomainen esimerkki.
Kokemus antoi myös perspektiiviä opintoihini yliopistolla. Taloustieteen ja valtiotieteiden opiskelu tuntuu yleensä varsin teoreettiselta, ja tämän kokemuksen myötä käsitän paremmin, millaista työelämässä on ja mitä taitoja vaaditaan.
Kiitos, Valtiokonttori, kustannustuen kesästä sekä erityisesti siitä, että annoitte vastuuta ja paikan kasvaa ammatillisesti. Kiitos mukaville työkavereille – teidän kanssanne oli ilo tehdä töitä!
