Olen ollut mukana viime syksynä käynnistyneissä Valtiokonttorin johdolla tehdyissä valtionhallinnon digitalisaatioselvityksissä (”Valmiina digikiriin” jne.). Työn aikana ja sen tuloksille asetettuja tavoitteita pohtiessa mieleen on jonkun kerran tullut se, pystyykö valtionhallinto kuitenkaan siihen ajatusmaailmaan, jota digimuutos todella edellyttää: kokeilemista ja epäonnistumisenkin mahdollisuutta olematta täysin varma, toimitaanko nyt kaikkien säädösten mukaisesti.
Niitä, jotka ovat viime kädessä vastuussa valtionhallinnon rahankäytöstä, varmasti hirvittävät ajatukset siitä, että voidaan epäonnistua ja rahaakin palaa. Verovarojen käyttäjinä olemme joka tapauksessa jatkuvasti suurennuslasin alla; kansalaiset ja media innoissaankin tarttuvat tilaisuuteen, jos jossakin vain voidaan tulkita, että nyt yhteisiä rahoja tuhlataan.
Toisaalta sama tilanne on yrityksissäkin. Niissä ovat omistajien rahat kyseessä, ja he harkintansa mukaan antavat luvan riskienkin ottamiseen. Eivätkö samat periaatteet päde julkishallinnossakin? Jos eduskunta kansalaisten edustajana on hyväksynyt tehtäväksi riskipitoisia investointeja, ja joissakin hankkeissa riskejä pyritään paremmin hallitsemaan ensin kokeilemalla nopeasti ja ketterästi, eikö tämän pitäisi olla järkevin vaihtoehto? Etenkin, kun uusien ja kompleksisten asioiden toteutusta ei vain voida perinteiseen tapaan etukäteen suunnitella ja tulosten syntymistä varmistaa.
Jos näin on, valtionhallinnossakin on todella, eikä vain juhlapuheissa, sallittava se, että uuden kehittämisessä, kun mennään tuntemattomille alueille, joille digitalisaation hyödyntämisessä on usein mentävä, ei voida pyytää ja odottaa heti tarkkaa investointilaskelmaa ja kustannushyötyanalyysiä. Ensin on tutkittava ja yritettävä ymmärtää tekemisen kohdetta ja sen vaikutuksia ja vasta sen jälkeen tehdään päätöksiä siitä, onko asiassa todella järkeä myös kustannusmielessä. Ensin on lähdettävä liikkeelle, ”hypättävä kylmään veteen ja kokeiltava asioita. Jos homma ei toimi, on yritettävä uudelleen. Se on ainoa keino mennä eteenpäin”, kuten Tekesiin siirtynyt Pekka Sivonen äskettäisessä haastattelussaan sanoo. Jos tällaiseen ei olla valmiita, kannattaa valtionhallinnon digihankkeet unohtaa.
Martti Kallavuo
Juuri näin! Hyvä Blogipostaus. ????
Kun vielä keskustelun ytimessä (kommenteissa, puheenvuoroissa, kysymyksissä, ehdotuksissa, luonnoksissa, suunnittelussa, päätöksissä, toteutuksessa ja arvioinnissa ym.) olisi aina asiakas. Se yhä unohtuu helposti, liian usein ja liian monelta. On turha muuttaa toimintaa, jos lähtökohtaisesti kehitetään ja kehitytään vain viraston tai valtionhallinnon sisäistä toimintaa silmällä pitäen.
Kiitos! Ja täydennyksestäsikään ei voi olla eri mieltä 🙂