Draamasarjassa murhaaja paljastuu rikospaikalle vahingossa jääneen kengänjälkikuvionsa perusteella. Jalanjälki on siitä mielenkiintoinen käsite, että sillä voidaan kuvata osuvasti myös organisaatioiden toiminnasta syntyviä negatiivisia vaikutuksia. Jalanjäljen avulla voidaan mitata esimerkiksi toiminnasta aiheutuvaa kuormitusta tai ei-toivottuja muutoksia: hiilidioksidipäästöjä, työtiloihin liittyviä kustannuksia sekä työntekijöiden tasavertaiseen kohteluun tai työhyvinvointiin liittyviä haasteita. Jalanjälki kuvaa vaikutuksia, joita virastojen ja laitosten toiminnalla on sidosryhmiin ja ympäristöön toiminnan tavoitteista riippumatta.
Jalanjälkeä ei yksikään organisaatio voi määrättömästi pienentää – muutama tuhat lentokilometriä tai papeririisiä vähemmän tänä kuin viime vuonna ei myöskään tee organisaatiosta vastuullista tai rakenna päätä huimaavaa kestävän tulevaisuuden menestystarinaa. Jotta voitaisiin saada tarkempi kuva organisaation kokonaisvaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön, tarvitaan avuksi kädenjäljen käsite. Kädenjäljellä tarkoitetaan kaikkia positiivisia vaikutuksia, joita virasto tai laitos saa toiminnallaan aikaiseksi. Kädenjälkeen kuuluu myös toiminnan negatiivisten vaikutusten tunnistaminen ja niihin puuttuminen.
On tärkeää tunnistaa myös ne kestävän kehityksen tavoitteet, joihin viraston tai laitoksen toiminta voi vaikuttaa haitallisesti.
Millaisena viraston tai laitoksen kädenjälki näyttäytyy, kun työn vaikuttavuutta tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta? Kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyy paljon ristiinkytkentöjä: edistämällä toisen tavoitteen toteutumista, saatetaan samanaikaisesti hidastaa jonkin toisen tavoitteen saavuttamista. Vastuullisuudesta raportoitaessa on tärkeää olla rehellinen ja tunnistaa myös ne kestävän kehityksen tavoitteet, joihin viraston tai laitoksen toiminta voi vaikuttaa haitallisesti. Viherpesun jäljet ovat lyhyet.
Tavoitteena pieni jalanjälki ja suuri kädenjälki
Valtion vastuullisuusraportoinnissa keskitytään toiminnan kädenjäljen, eli organisaation toiminnan vaikuttavuuden esiin tuomiseen. Raportointi on keino tehdä näkyväksi valtiolla tehtyä työtä, jolla tavoitellaan myönteistä ja mitattavaa yhteiskunnallista hyötyä. Valtiokonttorin marraskuussa 2020 annettava ensimmäinen ohje valtion vastuullisuusraportoinnista ohjaakin ministeriöitä, virastoja ja laitoksia tarkastelemaan organisaationsa vaikutusmahdollisuuksia kestävyyshaasteiden ratkaisijana.
Vastuullisuudesta raportoimisen kokonaisuus jakautuu valtiolla kahteen osaan: oman toiminnan vaikuttavuudesta raportointiin (kädenjälki) ja tietoon toiminnasta aiheutuvista kuluista ja kulutuksesta (jalanjälki). Valtion virastojen jalanjälkeä kuvaavia tietoja tullaan keräämään yhteiselle tietoalustalle, jonne on tarkoitus koota mahdollisimman automaattisesti olemassa olevaa tietoa virastojen ja laitosten jalanjäljestä. Näin viraston tai laitoksen vastuullisuudesta saataisiin mahdollisimman kokonaisvaltainen kuvaus.
Kohtia vastuullisia ja vaikuttavia tekoja
Vastuullisuuden ja kestävän kehityksen eteen valtiolla on tehty töitä kauan ennen kuin vastuullisuusraportoinnista tuli yritysmaailman polttava trendi. Vastuullisuusraportoinnin avulla kestävän kehityksen ja vastuullisuuden eteen tehdystä työstä halutaan tehdä aiempaa näkyvämpää valtion eri sidosryhmille. Raportti on ennen kaikkea avain tietojohtamiseen perustuvan päätöksenteon kehittämiseen, mutta se toimii myös maineen- ja riskinhallinnan työkaluna.
Vastuullisuusraportoinnin avulla kestävän kehityksen ja vastuullisuuden eteen tehdystä työstä halutaan tehdä aiempaa näkyvämpää valtion eri sidosryhmille.
Tulosten ja vaikuttavuuden erottaminen toisistaan ei ole kaikissa tilanteissa yksinkertaista, eikä täydellistä ratkaisua ole aina olemassa. Usein vaikuttavuus myös ilmenee vasta vuosien kuluttua konkreettisista teoista. Vaikka vaikuttavuuden todentaminen ja mittaaminen on haasteellista, eikä siihen ole olemassa aukottomasti toimivaa ratkaisua, kestävämpää tulevaisuutta ei kannata jäädä odottamaan sivustakatsojan paikalle.
Epätäydellinenkin todentamis- ja mittaamisprosessi, sekä sen tulosten raportoiminen vahvistavat ymmärrystä viraston tai laitoksen vaikuttavuudesta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Prosessin toistamisen kautta vaikuttavuuden todentaminen ja mittaaminen kehittyy, täsmentyy ja helpottuu. Vaikuttavuuden mittaamisesta muodostuu aiempaa tärkeämpi työväline osoittamaan, miten yhteiskunnan varoja käytetään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen.
