Näin kysyi tyttäreni kuusivuotiaana. Nauroin sydämeni pohjasta katsoessani hänen ihmettelystä pyöreisiin silmiinsä.
Tyttäreni ihmettely oli perusteltua. Perhetutut lakimiehet ovat kaikki naisia.
Esimiesten ja luottamusmiesten rinnalla lakimiehet elävät sinnikkäästi kielessämme, joka moniin muihin kieliin verrattuna on supertasapuolinen: sanalle ”hän” on vain yksi sana, ei kahta. Ruotsissa olisin ”jurist” ja Englannissa ”lawyer”. Vaikka nimi ei naista pahenna, voisimmeko me naiset olla jotain muuta kuin miehiä?
Olen työskennellyt erilaisilla lakimiesnimikkeillä lähes koko urani. Eräs esimieheni kysyi, pitäisikö meidän tehdä jotain nimikkeelleni. Lyhennetään se, vastasin: ”Voin olla laki”. Sitä minusta ei tullut, mutta voisinko olla oikeudellinen asiantuntija? Sitähän me olemme. Asiantuntijoita. Riippumatta siitä, olemmeko naisia vai miehiä.
Olen ”so last season”. Pohdin sanojen tasa-arvoa inhimillisen työn maailmassa, tässä ja nyt, vaikka tulevaisuus hönkii niskaan. Ei ole enää scifiä ajatella, että oikeudellisen asiantuntijan työn tekee tulevaisuudessa ohjelma tai kone. Koneilla ei ole sukupuolta, ellei sitä niille ohjelmoida. Ei myöskään niiden ammattinimikkeissä. Toivottavasti.
No, mitä vastasin tyttärelleni? ”Tottakai, rakas. Myös miehet voivat olla lakimiehiä.”
Anna Hokkinen
PS: Eikö oikeudellinen asiantuntija nappaa? Jos keksit paremman nimikkeen, kommentoi!
